Herkkua joulua :)

Kun kinkkua ja kaikenmaailman pulleroita on tullut ahmittua kylliksi, sukulaisia ihmeteltyä ja lahjoja käärittyä ja auki revittyä, voi joulupäivän iltaa viettää blogia päivitellessä. Ei niin jouluista toimintaa, mutta tauko joululta ei ole pahitteeksi, kun lahjojen tekoon ja jouluistutusten ähräämiseen on kulunut enemmän kuin nämä kaksi päivää. Huomenna voi taas syödä ja voida pahoin :)

Nyt kun lahjat on jo annettu, voinen raottaa hieman paketteja ja kertoa mitä tuli annettua.


Tällaisia patalappuja tuli tehtyä 12 kappaletta, joista osa näki päivänvalon jouluaaton aamuna. Tuli vähän innostuttua. Kankaana käytin eurokankaan Dotleaf -kangasta, jota piti ostaa kahdesti, kun pilasin ensimmäisen ostokseni liian täydessä pesukoneessa (kankaaseen tuli valkoiseksi värjäytyneitä taitoksia). Patalaput ovat 18 x 18 cm leveitä ja sisällä on vanulevyä ja reunoissa 3 cm leveää kanttinauhaa. Näitä oli erittäin helppo ja kiva tehdä.

Muutama muukin lahja tuli värkättyä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Ihankipee

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä (ei nukuttanut) ihastuin kovasti 70-luvulta, päivää! -blogissa olleeseen pehmonorsun ohjeeseen, joka oli napattu kirjasta Pehmeitä lemmikkejä nallesta käsinukkeen (Uusi Ompelu ja Käsityökerho, 1981). Pakkohan tuota oli kokeilla.

Eilen sitten aivan intopiukassa ähersin pientä vaaleanpunaista norsuani täysin epäsopivasta Touko-lajitelma -kankaasta (Eurokangas). No ei se niin sopimaton olisi ollut, jos olisin muistanut katsoa myös mihin kohtaan norsun toinen kylki kaksinkertaisella kankaalla kopioituu..ei olisi tullut sitä isoa vihreää kukkaläiskää siihen silmän ympärille. Olisi myös ehkä kannattanut tehdä hieman suurempi norsu, sillä kärsän kääntäminen oikeinpäin osoittautui lähes mahdottomaksi (kangas ei jousta). Kärsästä tuli siis erittäin kärsinyt, kun suurentaessani sitä myös tökkäsin ratkojan hieman väärästä paikasta läpi. Voi pientä norsuani. Ronsu tarvitsi siis hieman ensiapua, joten onneksi kaapista löytyi sideharsoa.. Oikein suloinenhan tuosta lopulta tuli, vaikka itse sanonkin. (Poikaystäväni oli tosin sitä mieltä, että ei tuota ainakaan millekkään lapselle voisi antaa, kun pillahtaisivat itkuun...mut enhän mä sitä pois antaiskaan)

Tervetuloa seuraamaan onnistumisia ja epäonnistumisia kaikenlaisen ompelun ja muun mukavan parissa

Tämän blogin tarkoitus on siis pitää yllä muutama viikko sitten uudelleen löytynyttä käsityöinnostustani. Mikään erityisen taitava en ole, mutta sitäkin yritteliäämpi ja kirosanojen yllyttämänä syntyy milloin mitäkin enemmän tai vähemmän onnistunutta tuotosta. Eräänlainen taito on myös peitellä epäonnistumisiaan...

Nyt löytynyt innostukseni kohdistuu lähinnä tuolla ompelukoneella ompeluun, mutta myös erilaisia kudottuja tekeleitä saattaa näin joulun alla syntyä. Koneella ei ole tullut tehtyä ylä-asteen jälkeen muuta, kuin lahkeiden lyhennyksiä (niitäkin harvoin, koska suosin ylipitkiä, repaleisiksi rispaantuvia lahkeita..) ja pari sähellystä, mutta kutomista on tullut harrasteltua välillä enemmän ja välillä vähemmän.



Innostus laukkuun löytyi Finlayssonin tehtaanmyymälästä turusta, kun löysin sieltä 2 € maksavan kolibrikuviollisen kaitaliinan...no en minä kyllä sitä pöytää varten ostanut, ja tarttui niitä mukaan useampikin..
Lisäksi ostin laukkua varten palan erittäin rumaa rapukuviollista kangasta vuoriksi (Eurokankaasta) ja askartelukaupasta kukkarokehykset hintaan 4,50€ (askarteluliike Presento, Kauppiaskatu, Turku).



Mitään ohjetta minulla ei tämän tekemiseen ollut, mutta idean sain jo aikoja sitten näkemistäni retrokukkarokasseista, joihin törmäsin joskus messuilla. Marimekolla oli syksyllä enemmän omaani muistuttavia myynnissä. Itse ainakin pidän lopputuloksesta, vaikkakin laukku tuppaa herkästi putoamaan olkapäältä.