Repolainen

Blogeja katsellessani, huomasin jossain blogissa aivan ihanan beigen kettu repolaisen ja pakkohan sellainen oli itselle saada. Piirtelin siis tuon blogin kuvaa mukaillen itselleni kaavat ja tein oman punavalkoisen versioni. Valitettavasti ehdin jo hukata sivun, joten jos joku tietää mistä mallia on otettu niin olisin kiitollinen kommentista kommenttilaatikkoon. Jostain kirjasta sen ketun kaavat muistaakseni oli otettu.


Ongelmia aiheuttivat silmät ja pään kiinnitys muuhun vartaloon. Päädyin lopulta käyttämään mustia helmiä, vaikka tulikin ostettua myös sellaiset ihan silmän näköiset muoviset hmm... jutut.
Pään ja hännän kiinnitin käsin vartaloon ja kaulalle eksyi vihreä koristenauha, peittämään ei niin tyydyttävää työjälkeä.

Koristeeksi päätyy tämä kettu, tuonne raahasin sen retkottamaan yhden sairaan kyljelle, saa varmaan sydärin kun herää ;)


Tässäpä vielä se ainoa ystävänpäiväkortti, jonka vaivauduin itse tekemään (into loppui siihen). Sydämet ja teksti on kierrätetty jostain vanhasta ystävänpäiväkortista, kun päädyin siihen, että saatuja vanhoja kortteja pursuu ihan turhaan joka paikasta. Tein myös yhdet patalaput silloin lahjaksi, mutta kiireessä unohtui se kuvaaminen. Eli laiskotteluksi ei nämä päivät ole menneet, vaikka päivityksiä ei olekaan hetkeen näkynyt. Olen vain keskittynyt haaveilemaan makoisista japanilaisista kankaista, joita aion maasta rontata tuliaisiksi reilun kuukauden kuluttua. Njamnjam

Seuraa blogiani bloglovininlla

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Eipä muuta tällä kertaa

Olen tylsä ja yksitoikkoinen

Ei liene mitenkään yllätys, että tein sitten taas kukkaron. Tällä kertaa ihan ohjeen kanssa, kun ajattelin siitä jotain oppivani. Ja tottahan minä jotain opinkin, sillä olen miettinyt sitä, että
kuinka saisin kukkaroista oikein muhkeita. Ohje oli Suuren Käsityölehden numerossa 11-12, 2007. Ihan orjallisesti en tosin ohjetta noudattanut, sillä lisäsin esimerkiksi myös yläreunaan pienen saumanvaran. Tälläkertaa ohjeen pieni muuntelu onnistuikin oikein mukavasti ja tuloksena oli tilava pikkukukkaro.


Kankaana käytin samaista Dotleaf-kangasta, josta väkersin ennen joulua patalappuja. Tämä kukkaro taitaa saada kaverikseen vielä laukun, tai kentiäs suuremman Dotleaf pussukan, sen verran omaa silmää miellyttävä siitä tuli.


Tässä vielä sama kukkaro toiselta puolelta.

Pöllömpää

Mitä saadaan, kun yhdistetään innostunut väsääjä, anttilan jämälaari ja 1,20€?
No tietenkin tämä aivan jäätävä 1m x 1m (verho?)kangas.

Ei huolta, ei se tuollaiseksi jäänyt. Julmasti pyydystin jo yhden pelokkaan pikku pöllön kotipuustaan. Syntyi siis tällainen kukkaro:



Tähän kukkaroon käytin vuorina valkoista huonekalukangasta, koska pöllökangas oli itsessään niin lötköä, että kukkaro kaipasi mielestäni vähän ryhdikkyyttä.
Aika hypnoottiset silmät, eikö?

On ihan rakastunut

Nimittäin tähän Pian jotain -blogin Twister -pipon ohjeeseen (http://navettakissa.blogspot.com/2009/02/twister-pipon-ohje.html).
Kävi nimittäin niin, että hukkasin piponi jonnekkin Turun rautatieaseman laiturille. Ironista kyllä, mutta noin varttia aikaisemmin olin ostanut lankaa baskeria varten. No baskerista tuli liian iso ja hiukan omituinen (etsii sitä rastapäätä johon sen tunkea). Mutta sitten törmäsin tuohon ohjeeseen. Olen aina ajatellut, että noin mukavan näköisiä pipoja voi tehdä vain virkkaamalla ja minähän en osaa virkata.

Näitä syntyi kaksin kappalein, kun oli heti pakko saada aloittaa ja oli vain valkoista paksua lankaa. Kokeilemalla nimittäin totesin että Novitan Tempo -lanka ei sovellu tuohon malliin, koska sen epätasapaksuinen lanka hävittää kuvion.

musta pipo:
lanka: Navian Passion (http://www.kasityoelisa.fi/)
puikot: 6, kääreessä luki 7, mutta en omista
aloitussilmukoita: 59
valkoinen pipo:
lanka: Novitan Stone (Sokos Wiklund)
puikot: 5
aloitussilmukoita:69

Pipoista tuli aikalailla samankokoiset, valkoinen on hiukan pidempi. Ohjeen oli tehnyt vasenkätinen, mutta hyvin näytti oikeakätisellekin sopivan. Harmi vain, että suunnittelijan kiittäminen lienee turhaa, koska tämä näyttäisi lopettaneen bloggailun. Olen vain niin älyttömän kiitollinen ohjeesta ja iloinen noista tuotoksista.
Musta pipo pääsee heti huomenna käyttöön, valkoisen kohtaloa pitää vielä miettiä.