Kankaita ja pöllönappeja

Löysin viimeviikonloppuna ja eilen Jättirätistä aivan ihania kuviokankaita. Minä niin tykkään kaikesta pöllökuvioisesta: niissä suurissa silmissä vaan on sitä jotain. Ja tykkään minä myös Jättirätin halvoista hinnoista. Kaikki maksaa yleensä paljon vähemmän kuin Eurokankaassa: pienenä miinuksena kuitenkin se, ettei kankaissa ole lappua josta näkisi mistä ne on valmistettu, tai missä lämpötilassa ne tulisi pestä. Tuokin asia varmaan selviäisi kysymällä...ehkä olis syytä kysyäkin...

Olen nimittäin huomannut, että olen erittäin taitava kankaiden pesukoneessa pilaamisessa, jo ennen kuin olen ehtinyt tekemään niistä mitään. Viimeksi eilen pistin pesuun kankaan, josta oli tarkoitukseni ommella tuubihuivi. Kappas vaan kun tänään katselin kuivunutta mustaa trikoo-kangasta; kivoja valkoisia viivoja koko kangas täynnä. Missään supermylläyksessä tuo kangas ei luullakseni ollut, kun asetuksena oli herkkä kirjopyykki ja asteitakin vain 30. Ehkä olisi pitänyt säätää linkous vieläkin pienemmälle tai pestä koneessa vain tuo kangas (nyt oli mukana vähän muutakin ja kone puolillaan). Ääh, niin ärsyttävää. Toisaalta ihan hyvä, että meni pilalle tässä vaiheessa, eikä siinä vaiheessa, kun pesen valmista työtä ensimmäistä kertaa. 

 

Näitä en kuitenkaan ole vielä koneessa pilannut ;) Pidän etenkin tuosta ruskeasta kankaasta, jossa on pieniä suloisia pöllöjä. Leijonakangas on myös hauska, mutta ei ehkä ihan niin monikäyttöinen, koska se on selkeästi lapsellisempi ja tyttömäinen (pohjaväri on vaaleampi lila, kuin mitä kuva antaa ymmärtää).

Pöllökankaan pöllöistä tuli söpöjä jättinappeja, kun ne sattuivat olemaan juuri sopivan kokoisia suurimpiin nappiaihioihini. Olisi tehny mieli tehtailla näitä enemmänkin, mutta joskus tuli ostettua noita suurimpia aihoita aivan liian vähän. Vielä en ole keksinyt näille sijoituspaikkaa, mutta eivätköhän ne vielä johonkin päädy.