Pollukkalaukku, äherrystä ja urputusta

Väkersin eilisen ja tämänpäivän aikana vaihteeksi uuden laukun. Idea on omani ja mallikin vaihtui äherryksen aikana muutamaankin otteeseen. En oikein välitä valmiista (ompelu) ohjeista, vaikka välillä sellaisia noudatankin. Niissä menee vain niin helposti jotain pieleen, eikä tuotoksesta sitten tulekkaan niin hienoa kuin piti. Ja jotenkin valmiin ohjeen muuttaminen yleensä epäonnistuu. Omia suunnitelmiaan (jos niitä edes sellaisiksi voi sanoa..) sensijaan on kiva ja helppo muunnella työn edetessä. Noh, saman tekeleen toistaminen saattaisi ainakin minun kaavoistani olla erittäin vaikeaa, kun tälläkin kertaa suurensin laukkua leikkelemällä kankaasta reilusti suuremman palan kuin mitä kaava oli. Lisäksi päätin jo pussukan vuorin ja päälisen ommeltuani, että pussi on liian pallo ja suuaukko liian pieni, joten leikkelin suuaukolta kunnon kaitaleen pois. Onneksi ei ole ammattilaista näkemässä. Käytän muuten leivinpaperia kaavapaperina, erinomaista, sanoisinko :)


Niin tämä laukku; se on erittäin paksua kangasta ja jouduin mm. sangat kiinnittämään käsin. Kulmassa oleva metallinen koriste on H & M :ltä hankittu korvakoru, jonka pari pääsee myös varmasti johonkin tekeleeseen. Laukku on kädessä kannettava, mutta melko iso sellainen (eli ei siis mahdu olkapäälle). Ihanat tulppaanit sain lahjaksi ja piti tänne laittaa, kun ovat niin pirteitä.

Tässä blogin lähes kahden viikon hiljaiselon aikana olen koittanut opettaa itseäni kutomaan sukkia. En siis ole sellaisia aiemmin tehnyt, kun en vain ymmärtänyt ohjeista tuon kantapääosion hienouksia. Inspiraatiota etsiessäni vanhoista käsityölehdistä löysinkin palikkaohjeen kantapään kutomisesta (Suuri Käsityö 6-7, 2006).


Tätä tekelettä katsellessa alkaa väkisinkin nauruhermoja kutkuttaa. Sukkaan tulee toimiva ilmastointi ;) . Tuota tekiessäni opin kyllä paljon uutta kutomisen hienouksista mm. puolipatentin. Niin ja opin myös sen, että ohje kannattaa lukea useampaan kertaan, kun hienosti jälkeenpäin huomaa, että joku tärkeä lause jäi lukematta. Eli työn puolipatentti ei ole ihan oikein tehty ja jotain muutakin on vialla siellä täällä. Tiedän kuitenkin osaavani seuraavalla kerralla korjata suuren osan virheistäni, tuossa en juuri vaivautunut purkamaan. Toisaalta en ihan ymmärtänyt sitä, että miten tuon kantapohjan jälkeen siirrytään tuohon tavalliseen kutomaosioon, siis sitä, että mistä ja miten niitä lisä silmuja olisi pitänyt ronkkia, jotta kantapohja olisi tosiaan kantapohjan kohdalla, eikä melkein kuin osa kantalappua.

Uh, mitä epäselvää urputustusta yllä. Kevennyksenä tuon jälkeen kannattaa katsoa tätä ihan ihanaa neulontaohjekokoelma sivustoa, jonka blogittaja ei tosin ole aikoihin päivitellyt http://tuula.org/ohjeet/ . On varmaan ihan pakko kokeilla jotain tuolta löytyvää ohjetta.

Amaseni ja mummolaukku

Muutama päivä sitten huomasin vihdoin amaryllikseni kukkanuppujen turpoavan. Vihdoin, kiltin 2kk odottelun jälkeen, ihan niinkuin pitikin..no paitsi, että sipuli lojui vähintään kuukauden parvekkeellamme, ennen kuin se pääsi sisälle lämpimään joskus marraskuun puolivälissä. Joulukukaksihan minä sen ostin, mutta laiskuus kävi liiaksi päälle, sillä sehän on äärettömän vaikeaa kaapia multasäkistä hiukan multaa ruukkuun ja iskeä sipula siihen ja kastella (sen pari kertaa). Siis kukaan ei voi tajuta miten vaativa toimenpide se on.
No, mutta eipä tämä kukinta-aika minua haittaa, ei tuo ole edes sellainen ihan perinteinen Ferrari ym. punainen lajike, vaan Charisma, jossa on punaisia täpliä vaalealla pohjalla.
Ja todistusaineistoa röntystä:


Jee...joo...
Ja sitten siihen oikeasti tähän blogiin liittyvään asiaan, eli laukkuihin. Tein tässä kolmen päivän aikana kaksi uutta nyssäkkää. Ensin pienemmän ja sitten suuremman. Koko laukkujen idea perustui siihen, että halusin tehdä pussukoista tavallaan tilavampia, kuin aiemmista. Tein siis laskokset (kiitokset sille, joka kertoi minulle miksi noita taitoksia sanotaan) laukkujen yläosaan. Ensimmäisen, pienemmän version tehtyäni keksin miten saisin hieman siistimmän lopputuloksen ja olihan sitä pakko kokeilla. Ja ihan pakko oli tietenkin tehdä lähes samanlainen nyssäkkä kuin pienemmästä, vaikka jo pienemmän kohdalla tiesin, etten moista mummolaukkua tulisi ikinä käyttämään. Mutta kun oli vaan niin mukava värkkäillä, ja onhan ne ihan söpöjä.


Laukkujen hihnat on muuten tehty Seppälästä ostamastani korusta, jonka ostin vartavasten hajottaakseni sen pussukoita varten. Korussa oli noita ketjua enemmänkin. Harmikseni haisevat kyllä todella paljon metallille ja käsiinkin jää inhottava haju. Noh, voihan nuo vaihtaa jos huvittaa.


Joo, tässäpä pari nyssäkkää kaapin perukoille pölyttymään..mitäköhän seuraavaksi, sukan vilvoittajat vai??

Sukkakukkaro

Viimeviikonloppuna helsingissä kierrellessäni törmäsin Forumissa olevassa tilpehöörikaupassa (jossa myydään kaikkea kivaa, kuten magneetteja, kortteja ja pikkupussukoita) lapsen sukista tehtyihin kukkaroihin. Ikäväkseni en löytänyt kyllin pieniä kukkaronkehyksiä, joten käytin hieman liian suuria kehyksiä. Olisinhan toki voinut hankkia suuremmat sukat, mutta käytännöllisyys ja söpöys olisivat kärsineet.


Mitä tuollaisella sitten tekee? Noh, sinne voi survoa vaikka avaimet tai korun matkasäilöön tai voihan sitä käyttää ihan kukkarokukkarona tai jtn. Koska kukkaron teko oli erittäin helppoa ajattelin jakaa tämän ohjeen tänne vahingossa eksyvien kanssa. (Pahoitteluni, osa kuvista on melko sumeita.)

Ohje:



1. Tarvitset kukkaroon pienen lasten sukan ja kukkaronkehyksen, joka on mielellään mahdollisimman saman levyinen kuin sukka. Tarvitset myös liimaa, joka soveltuu metallin ja kankaan kiinnitykseen (itse käytin kontaktiliimaa), sekä pihdit (pihdeissä on oltava syvennykset, jotta kehyksen alareunan painaminen onnistuu litistämättä yläreunaa) kukkarokehyksen kiinnittämiseen.








2. Jos haluat, leikkaa sukka lyhyemmäksi












3. Leikkaa sukkaan hieman kukkaronkehyksen suljettua sivureunaa pitemmät halkiot. Siksakkaa reunat, jotta sukka ei purkaannu.










4. Kiinnitä sukka kehykseen, ensin toinen reuna ja sitten toinen. (Liimaa reuna kehykseen, anna kuivua ja litistä sitten kehyksen reuna; toista sama toiselle puolelle). Muista käyttää paksua nahanpalaa tai jotakin muuta kehyksen ja pihtien välillä, jotta kehys ei naarmuunnu.




5. Ompele sukka kiinni kehyksessä olevaan reunaan (tämän vaiheen voit skipata, jos kiinnitykselle ei ole tarvetta, oma kehykseni oli senverran liian iso, että koin kiinnityksen tarpeelliseksi)










6. Tsädää, ja sinulla on mahtavan turh...tarpeellinen soma sukkakukkaro :D

Norsutauti

Melkein unohtui esitellä Einari elefantti (kun en itse ottanut tätä kuvaa). Einari on nykyaikainen norsu, joka ei kaihda koristautumista...köhköh. Eli siis tämä oli joululahja eräälle ystävälleni, joka nimesi norsun jo ennen sen valmistumista. Mitä sitä turhia hyvää nimeä vaihtamaan ;)


Mjoo, norsutauti on aika vakavaa laatua ja täytyy varmaan itsellekkin vielä tehdä onnistunut norsu. Seuraavaksi luvassa on kuitenkin sukkakukkaro :)

Taas yksi norsu ja jtn muutakin

Tässä vielä lisää näitä joululahjatekeleitä, joista lupailin päivitellä lisää.
Tein siis pikkusiskolle norsun, joka on siis samasta kaavasta, kuin edellinen. Tämä on vain huomattavasti suurempi versio. Edellisestä viisastuneena suurensin kärsää, jotta ei tulisi toista reppanaa. Noh, kostutusta, kirosanoja ja repimistä tosin vaadittiin tälläkin kertaa. Kangas on jotain huonekalukangasta, joka vaati mielestäni vähän piristystä, joten kiinnitin korvaan huopasydämen ja jalkaan koristenauhaa.


Lisäksi pakettiin eksyi pikkupussukka, jossa on jotain Eurokankaan Portobello -raitakangasta ja Sinooperista hankkimaani tildauskangasta. Pussukasta tulikin mieleeni, että sain joululahjaksi läjän kukkaron kehyksiä, joita kävin tänään ostamassa lisää Helsingin Hobby Pointista (http://www.hobbypoint.fi/sivu.php). Eli lisää nyssyköitä on taatusti tulossa.



pS. Nuo geishat söin kyllä ihan itse ;D