Kankaita ja pöllönappeja

Löysin viimeviikonloppuna ja eilen Jättirätistä aivan ihania kuviokankaita. Minä niin tykkään kaikesta pöllökuvioisesta: niissä suurissa silmissä vaan on sitä jotain. Ja tykkään minä myös Jättirätin halvoista hinnoista. Kaikki maksaa yleensä paljon vähemmän kuin Eurokankaassa: pienenä miinuksena kuitenkin se, ettei kankaissa ole lappua josta näkisi mistä ne on valmistettu, tai missä lämpötilassa ne tulisi pestä. Tuokin asia varmaan selviäisi kysymällä...ehkä olis syytä kysyäkin...

Olen nimittäin huomannut, että olen erittäin taitava kankaiden pesukoneessa pilaamisessa, jo ennen kuin olen ehtinyt tekemään niistä mitään. Viimeksi eilen pistin pesuun kankaan, josta oli tarkoitukseni ommella tuubihuivi. Kappas vaan kun tänään katselin kuivunutta mustaa trikoo-kangasta; kivoja valkoisia viivoja koko kangas täynnä. Missään supermylläyksessä tuo kangas ei luullakseni ollut, kun asetuksena oli herkkä kirjopyykki ja asteitakin vain 30. Ehkä olisi pitänyt säätää linkous vieläkin pienemmälle tai pestä koneessa vain tuo kangas (nyt oli mukana vähän muutakin ja kone puolillaan). Ääh, niin ärsyttävää. Toisaalta ihan hyvä, että meni pilalle tässä vaiheessa, eikä siinä vaiheessa, kun pesen valmista työtä ensimmäistä kertaa. 

 

Näitä en kuitenkaan ole vielä koneessa pilannut ;) Pidän etenkin tuosta ruskeasta kankaasta, jossa on pieniä suloisia pöllöjä. Leijonakangas on myös hauska, mutta ei ehkä ihan niin monikäyttöinen, koska se on selkeästi lapsellisempi ja tyttömäinen (pohjaväri on vaaleampi lila, kuin mitä kuva antaa ymmärtää).

Pöllökankaan pöllöistä tuli söpöjä jättinappeja, kun ne sattuivat olemaan juuri sopivan kokoisia suurimpiin nappiaihioihini. Olisi tehny mieli tehtailla näitä enemmänkin, mutta joskus tuli ostettua noita suurimpia aihoita aivan liian vähän. Vielä en ole keksinyt näille sijoituspaikkaa, mutta eivätköhän ne vielä johonkin päädy.

Iso kukkarolaukku

Tämä laukku on ollut tekeillä jo varmaan syys-lokakuusta, jolloin tein kaavat leivinpaperille (pitäiskö muka omistaa oikeaa kaavapaperia?) ja leikkelin osan päälikankaasta muotoonsa. Sinne se sitten jäikin moneksi kuukaudeksi kangaslaatikon päälle mojumaan, kunnes nyt tammikussa kaivoin sen taas esille.

Siirtolapuutarha -niminen kangas löytyi marimekon palalaarista. Olen kovin ihastunut saman sarjan astioihin (en tosin ole niitä sortunut ostamaan, kun kippoja ja kuppoja löytyy muutenkin ihan tarpeeksi) ja tuo pala olikin oikea löytöjen löytö. Etenkin pidän noista turkooseista/sinisistä kuvioista, joita käytinkin tähän laukkuun. Koska kangas on melko löysää, käytin myös liimatukikangasta paremman ryhdikkyyden aikaansaamiseksi. Laukun vuori on jotain perusmustaa kangasta.

Itse työ sujui melko vaivattomasti, kun olihan minulla käytössäni uutuuden kiiltävä saumuri (Bernina 700D). Ompelukonetta käytin vain tuohon olkahihnaan (joka onkin se osa, jonka voisin tehdä uusiksi..). Monen mielestä saumuri on varmasti ihan turha kapistus tällaiselle perus kotinäpertelijälle, mutta minä kyllä tykkään. Aina on harmittanut, kun siksakatut saumat näyttävät kamalalta sen ensimmäisen pesun jälkeen (niin kuka niitä nurjia puolia ihan oikeasti katselee), ei näytä enää.

pS: kerrankin tuli laukku tehtyä ihan tarpeeseen, kun aina ärsyttää, ettei laukkuihini mahdu tarpeeksi tavaraa, no tähän mahtuu :D

Viimeiset tontut

Jäipä sitten kuitenkin nämä viimeiset tontut vielä esittelemättä, kun suuntasin viimeviikoksi Singaporeen lomailemaan. Niin hieno reissu, pistän kuvia matkasta myöhemmin myös tänne. Nyt kuitenkin nämä tonttuset..

 

Tämä oli aivan ensimmäinen tonttuni, jota tehdessä vielä seurasin ohjetta (en tosin kovin tarkasti). Oli niin helppo ja kiva tehdä, että aloin tehtailla näitä enemmänkin, kuten päivityksistä on käynyt ilmi. Tämä ja seuraavan kuvan tonttu jäivät kotiin, kun pidän niistä ehkä eniten. Kolmas meni serkun pakettiin.

Tämä nättitonttu on kolmas tekeleeni, jonka kohdalla kokeilin uudenlaista asentoa tontulle. Tällä tontulla on myös lapaset, joita kovin monella ei ole, kun koin niiden tekemisen jotenkin ärsyttävän hankalaksi. 

 

Sitten vielä viimeinen tyttötonttu, josta ei tullut oikein hyvää kuvaa otettua. Tontun nuttu ei todellisuudessa ole noin sininen, vaan viettää oikeastaan enemmän turkoosiin. 

Jep jep, seuravissa päivityksissä sitten tosiaankin matkakuvia, kukkarolaukku ja ehkä myös pipo, jos saan sen kuvattua. Ihanaa lakaista joulu vihdoin maton alle...pitäisköhän tuo kynttelikkökin siivota tuosta pöydältä...ehkä joo.

Uusi neulatyyny ja tonttuja taas vaihteeksi

Tekaisin eilen illalla itselleni ihka ensimmäisen neulatyynyn. Kyllä, tähän asti olen säilönyt neuloja pienessä kannettomassa rasiassa, joka on ollut levjänä ompelulaatikossa ja välillä pöydälläkin. Olen monessa blogissa nähnyt tämän näköisiä hauskoja neulatyynyjä ja aina ajatelllut, että vielä minä joskus tuollaisen teen.

Tällainen siitä sitten tuli. Kankaana käytin tuollaista äklön makeaa tildauskangasta (ei oikein ole minun makuuni, mitä lienen ajatellut tuota hankkiessani?), jota piti vähän tasapainottaa mustalla värillä. Sain sitten kuningasidean pistää täyttöaukkoon tuollaisen punaisen kanttausnauhanpätkän. No ei ollut kovin hyvä idea, kun nauha oikein korostaa täyttöaukon käsin ommeltua reunaa. Mutta samapa tuo, tuli siitä muuten ihan hauska ja ainakin toimiva :)

Vieläkin näitä tonttuja tuntuu piisaavan. Kolme tonttua on vielä esittelemättä näidenkin jälkeen.

Ovikoriste on tehty pajunoksista, jotka on rautalangan avulla taivutettu kranssiksi. Perhosen pyörittelin metallilangasta jo joskus kesällä, mutta paikkansa se löysi vasta nyt. Perhoselle kaveriksi pistin pienen, hiukan kiukkuisen oloisen tontun, joka oli ensimmäinen minitonttuni (ensiksi tein siis isoja tonttuja, kunnes tuli kiire ja siirryin pienten tonttujen tehtailuun). Kranssi jäi ihan vain omaan ulko-oveen.

Tämä vihreänuttuinen tonttu oli tonttu nro 2. Ei niin kovin onnistunut yksilö, koska näyttää luonossa melko vihaiselta. Siksipä jäikin omaan kotiin, kun en viitsinyt vihaista kenellekkään antaa.

Tonttu ja joulusinappi

Olen vuoden 2010 joulusta asti kaavaillut sinapin valmistusta maisteltuani Tuorlan majatalosta (http://www.tuorlanmajatalo.fi/etusivu) ostettua pientuottajan joulusinappia.  Nam nam, se oli hyvää se. 

Tuon sinapin tulisuuden innoittamana tein jouluksi sinappia, jonka ohje löytyi täältä: 

http://www.maku.fi/blogi/rouvalle-rakkaudella/isan-joulusinappi. 

Siinäpä vasta hyvä sinappi, johon omenaviinietikka antaa hauskan tulisen jälkipotkun. Tein ensin yhden koepurkin ja sen jälkeen 7 purkkia lahjoihin. Ohjeen yhdestä annoksesta tuli n. 1,5 pilttipurkkia sinappia.

Parempi puolisko nimesi sinapin uudelleen Angry -sinapiksi ja teki purkkeihin hauskat etiketit. Päällystin kannen punaisella kankaalla, jonka sai helpoiten paikoilleen laittamalla sen ensin kuminauhan avulla kannen päälle ja sitten naru paikoilleen ja kuminauha pois.

Tuommoinen pikkutonttu kera joulusinapin lähti jouluna sedän ja tädin kotiin.

Viikatefani tonttu

Tällä huopatontulla on esikuva, jonka mukaisesti tonttu sai parran ja Viikate -paidan, joka pilkistää paksun nutun alta.

Tämän tontun valmiiksi tökkimiseen meni eniten aikaa, koska välissä taisi valmistua tonttu tai toinenkin. Suurin syy tähän oli se, että erehdyin aloittamaan tontun tekemällä ensin kivoimmat ja yksityiskohtaisimmat jutut ensin (eli pään ja paidan). Eipä sitten enää oikein riittänyt kiinnostusta tehdä käsiä ja jalkoja valmiiksi. No tuli kuitenkin valmiiksi ennen joulua ja jäi meille kotia koristamaan :)

Koitan saada nämä tonttupäivitykset valmiiksi ennen nuutinpäivää, jolloin kaikki jouluhärpäkkeet pitäisi virallisesti lakaista maton alle.. 

Parveke ja tonttutyttö

Selailin tuossa äsken vanhoja blogipäivityksiäni ja ajattelin hieman palata kesäisiin parvekeistutuksiini. Aiemmin päivittämieni istutusten kohtalo oli melko julma, sillä härmesalvia, koristebataatti, koristehirssi ja monet muut parvekettamme koristaneet kasvit päätyivät toistuvien ötökkähyökkäysten kohteiksi.
Ensin tulivat kirvat, joista pääsi helposti mäntysuovalla eroon. Seuraavan hyökkäyksen tekivät ripsiäiset, joita tuli pitkin kesää aina silloin tällöin (eivät aiheuttaneet suuria tuhoja). Viimeisen niitin antoivat vihannespunkit, joista ei meinannut päästä millään eroon. Suurin osa parvekekasveista lensikin roskikseen joskus elo-syyskuun paikkeilla ja purkkeihin istutettiin lähinnä syysistutuksissa käytettäviä kasveja, eli maksaruohoja, kataja ja keijunkukkia. Ne säästyivät punkkivaurioilta, vaikka ötökät jatkoivat paprikan ja tomaatin nassuttamista. Vihannespunkit ovat hyvinhyvin pieniä hämähäkkieläimiä, jotka kutovat kasveihin seittiä. Vihannespunkki imee kasvinestettä ja tekee lehdistä ensin läikikkäitä (pieniä vaaleita täpliä) ja sitten keltaisia/ruskeita inhottavasti seittiin peittyneitä. Talvehtivat kivasti esimerkiksi listojen välissä, puisissa rakenteissa yms. Saapa nähdä, että päästiinkö niistä Substralin avulla eroon, vai uinuvatko tuolla jossain.

Kesän ja nyt talven aikana olen alkanut pitää pelargoneista, sillä ainoa kevät-kesällä istutettu lähes ötökättä pärjännyt kasvi on tulppaanipelargoni (ripsiäiset kävivät kokeilemassa siinäkin onneaan, mutta huonostihan niille kävi). Joka muuten yhä edelleen kukkii parvekkeella, kuva on otettu vähän ennen joulua :D Minä kun pidin mummoja pelrgoni-innostuksessaan vähän vanhanaikaisina, mutta nehän onkin niin fiksuja. Kun muut kuolevat niin pelargoni kestää, kestää ja kestää :D Tuon kukkimisen mahdollistaa eteläinen sijainti ja lasitettu parveke.


Lopuksi vielä yksi huopainen tyttötonttu: