Ensin tulivat kirvat, joista pääsi helposti mäntysuovalla eroon. Seuraavan hyökkäyksen tekivät ripsiäiset, joita tuli pitkin kesää aina silloin tällöin (eivät aiheuttaneet suuria tuhoja). Viimeisen niitin antoivat vihannespunkit, joista ei meinannut päästä millään eroon. Suurin osa parvekekasveista lensikin roskikseen joskus elo-syyskuun paikkeilla ja purkkeihin istutettiin lähinnä syysistutuksissa käytettäviä kasveja, eli maksaruohoja, kataja ja keijunkukkia. Ne säästyivät punkkivaurioilta, vaikka ötökät jatkoivat paprikan ja tomaatin nassuttamista. Vihannespunkit ovat hyvinhyvin pieniä hämähäkkieläimiä, jotka kutovat kasveihin seittiä. Vihannespunkki imee kasvinestettä ja tekee lehdistä ensin läikikkäitä (pieniä vaaleita täpliä) ja sitten keltaisia/ruskeita inhottavasti seittiin peittyneitä. Talvehtivat kivasti esimerkiksi listojen välissä, puisissa rakenteissa yms. Saapa nähdä, että päästiinkö niistä Substralin avulla eroon, vai uinuvatko tuolla jossain.
Kesän ja nyt talven aikana olen alkanut pitää pelargoneista, sillä ainoa kevät-kesällä istutettu lähes ötökättä pärjännyt kasvi on tulppaanipelargoni (ripsiäiset kävivät kokeilemassa siinäkin onneaan, mutta huonostihan niille kävi). Joka muuten yhä edelleen kukkii parvekkeella, kuva on otettu vähän ennen joulua :D Minä kun pidin mummoja pelrgoni-innostuksessaan vähän vanhanaikaisina, mutta nehän onkin niin fiksuja. Kun muut kuolevat niin pelargoni kestää, kestää ja kestää :D Tuon kukkimisen mahdollistaa eteläinen sijainti ja lasitettu parveke.
Lopuksi vielä yksi huopainen tyttötonttu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti