Huopaa

Kaupassa lehtiä selaillessani löysin aivan ihanan huopahatun ohjeen (Kauneimmat käsityöt nro 5, 2010), jota oli heti pakko kokeilla. No ei aivan heti, kun Wash+Felt-it! -lankaa ei löytynyt kaupanhyllyltä, vaan sitä piti netistä tilata. Lanka on siis pesukonehuovutettavaa. Ohjeen mukaan olisi pitänyt kokeilla oman käsialansa ja pesuohjelman vaikutusta työn kokoon, mutta täpinöissäni en koepalaa malttanut tehdä. Onneksi käsialani osoittautui ohjeeseen sopivaksi (jäi kyllä yksi kerä ylimääräistä :O )ja nyt minulla on ihan uusi huopahattu. Kuvaaminen ilman päätä tosin osoittautui aika hankalaksi, kun hattu näyttää yksinään lähinnä Pekka Puupään kukkahatulta, tai ainakin mummolta lainatulta. :) Samanlainen musta hattu on vielä vähän keskeneräinen.

Eilen valmistui uusi Twister-pipo pesukoneessa kovia kokeneen tilalle (Pian jotain -blogin ohjeella). Liila sydän ei kuulu pipoon, vaan on ihka ensimmäinen neulahuovutustyöni! Pitäisi vain eksyä kaupan hyllyille hamuamaan punaista huovutusvillaa, niin voisi ruveta askartelemaan joulukoristeita.

Se on kyllä ihan lehmä..

Nimittäin tämä pikku otus, joka lähti swap-bot vaihdossa Amerikkaan laiduntamaan. Vaihdon tarkoituksena oli siis tehdä käsityönä jokin maatilan eläin, joka sitten lähtee toiselle vaihtoon osallistuneelle. Oli niin hauska idea, että päätin joskus keväällä ilmoittautua. Vaikka aikaa olikin runsaasti, täytyy myöntää että viimeistä lähetyspäivää edeltävänä iltana ompelukone surrasi melkoista tahtia (mistä muuten johtuu, että ompelukone tykkää joskus syödä kangasta sisäänsä? Väärä paininjalan säätö vai mikäs?).



Toivottavasti on ruoho vihreämpää ameriikoissa, kuin täällä kesäkuussa :)

Tämä kesä on muuten kartuttanut kangasvarastojani melkoisesti. On sitten mistä väkerrellä suomen pimeässä talvessa. Finlayssonilta tarttui hihaan mm. -50% muumikangasta <3

Heilahdus helmaa, häivähdys pitsiä :)

Edellisen hamekokeilun innoittamana syntyi tämä musta hame. Kaavoja en käyttänyt, vaan käytin mallina vanhaa, joskus Italiasta ostettua hametta. Olen hameeseen oikein tyytyväinen ja se pääsee varmasti käyttöön heti huomenna.



Hameen ilmettä voi muuttaa arkisesta nauhattomasta juhlavaksi käyttämällä erivärisiä nauhoja. Näitä täytyy tehdä lisää, kun helteet hellivät vähän liiankin kanssa, enkä omista kovinkaan montaa hametta.

Pussihame

Vihdoinkin jotain :)

Tein pussihameen tai pallohameeksikin tuota voisi kait kutsua. Ohje oli Suuressa Käsityölehdessä elokuussa 2009. Niin ja ohje on tosiaan lapsille, mutta suurensin sitä (vähän liikaakin, kun tuli hassun pituinen). En myöskään tehnyt taskuja, ihan vain siitä syystä, että laiskotti.


Aika metkan näköinen siitä tuli, enkä oikein osaa päättää, että pidänkö. Liian pitkä se ainakin on joten tuskin pääsee käyttöön. On kuulemma muumimammamainen (vasta tajusin itsekin, että miksi, onhan tuo vähän essun oloinen ja nuo raidat..). Mutta mutta, sinänsä olen tyytyväinen, että ihan sellainen siitä tuli kuin ohjeessakin oli, eli uskaltaa kokeilla useamminkin.

Taas tuli poikettua kotimatkalla jättirätissä (mistä muuten hameen kangaskin on) ja mukaan ihan väkisin änki mustaa ja raitakangasta, sekä pari mukavan näköistä isoa nappia. Kun vain löytäisi lisää aikaa ja inspiraatiota väkerrellä :)

Suunnitelmia on vaan ei aikaa

Niin, kuten jo otsikossa totesin, että suunnitelmia on vaan ei aikaa niiden toteuttamiseen. Joka päivä ajattelen, että sitten huomenna. Olen nyt töissä ja etenkin iltavuorot ja viikonlopputyöt syövät aikaa ihan kiitettävästi. Töiden jälkeen ei joko jaksa tehdä mitään, tai ehdi tehdä mitään (minä kun haluaisin saada heti myös valmista) tai täytyy aina lähteä johonkin (tiedän kyllä, elämä on valintoja, mutta ulkona on kaunista).

Suunnitelmissa olisi kukkarolaukku (ylläripylläri) Finlayssonilta ostetusta 2-laatuisesta muumityynyliinasta. Hommasin laukkua varten myös kiinni silitettävää tukikangasta tässä yhtenä päivänä. Tarkoitus olisi myös tehdä kunnon iso laukku, koska kaupasta hommattu alkaa tehdä kuolemaa :( Ehkä tässä jonakin päivänä, nyt täytyy lompsia töihin.

Pöllöaddikti vauhdissa

Tekaisin äsken Tenugui -kankaasta pienen kukkaron. Olen vain niin kovin ihastunut kaikkiin pöllökuvioihin, Japanistakin piti raahata pöllökuvioiset syömäpuikot vaikka tiedänkin, että kaapin perukoille ne päätyvät pölyttymään.


Vuorina käytin mustaa jämäkangasta. Kehykset ovat kullanväriset, vaikka kuvassa hopeisilta näyttävätkin. Tämän kukkaron tekeminen tuntui tähän astisista kukkaroista kaikkein helpoimmalta. Ainoa asia mitä taas jäin kaipaamaan on kunnollinen liima: minulla on kontaktiliimaa, joka venyy ja vanuu ja valkoisia rämmäleitä saa sitten nyppiä pois ympäri kangasta.

Hiljaista on ollut viimeaikoina

Hiljaista on ollut, vaan ei tosin minun elämässäni, vaan tässä blogissa.


Joskus vain täytyy keskittyä muutamaan asiaan kerralla, eikä ehdi väkerrellä ja päivitellä blogia vaikka mieli olisi kovasti tehnyt.


On vain pitänyt lasittunein silmin kohdata edessä siintävä tulevaisuus tekemällä asioita sen saavuttamiseksi. Perjantaina valmistun hortonomiksi, juhlia en aio. Viimeisten kouluasioiden hoitamisen lisäksi matkailin Japanissa pari viikkoa. Kuvien suloiset apinat ovat matkalta. Apinoiden söpöys on kuitenkin ilmeisesti vain pintaa, koska niitä ei saanut tuijottaa silmiin, sillä kokevat sen uhkaukseksi ja käyvät päälle. En tuijotellut otuksia ja illuusio suloisuudesta säilyi :) Paikallisile bambeille eli shikoille olisin sen sijaan kelvannut jälkiruuaksi tarjoilemieni keksien jälkeen...

Maa oli hieno nähtävyys ja paljon uutta ja erikoista tulikin nähtyä (eikä vähiten paikalliset vessat..). Paikallinen ruoka ei tosin maittanut tälle nirsoilijalle, joten ihan heti en uudelleen käymään lähtisi. Kirsikat kukki ja joka läpeen oli tungettu kiinankiviä, oijoi.


Ihan pelkäksi maisemoinniksi Japanin matka ei mennyt, vaan löytyihän sieltä väkertäjälle kaikkea mukavaa. Maltan tuskin odottaa, että pääsen käsiksi näihin kankaisiin. Ostinpa myös punaisen kissakangaskassin, jossa on sama katinkuva kuin tuossa muovitetussa kankaassa (kuva valmistajan sivustolla http://www.nobi-kobo.com/gallery.html).


Vihreän pöllökankaan mukana tuli lappu, jossa kerrottiin sen olevan Tenugui -pyyhe, joka on valmistettu puuvillasta. Omaan silmääni kankaassa ei ole mitään pyyhemäistä, mutta sen sanotaan imevän vettä erinomaisesti ja kuivuvan nopeasti . Tenugui -kangasta on käytetty 1603-luvulta asti pyyhkeen lisäksi tapettina, nenäliinana, matkamuistona, koristeena ja pesukankaana jne.


Matkaan lähtiessäni toivoin myös löytäväni kankaisten nappien tekoon tarvittavaa välineistöä ja löysinhän minä (kuvassa alimpana). Pakkaus oli tosin pieni j erittäin hintava, joten harmikseni tuosta ei saa kuin viisi nappia (mukana tuli myös rumia pikku tilkkuja ja ristipistolankoja joita ei ole kuvassa). Olisin kovin milelläni ostanut enemmän noita metalliosia (muoviosien avulla kiinnitetään kangas nappipohjiin), mutta niitä ei ollut. Muistan kuitenkin joskus lukeneeni että Etsyssa olisi jossain myynnissä, joten pitääpä etsiä. 105 jenin (erittäin halpaa, kun tuhat jeniä on noin 8 €) kaupasta löytyivät puolat, joita olisi jokatapauksessa pitänyt kotona ostaa lisää ja ratkoja, kun onnistuin vanhan hajottamaan, sekä isoja hakaneuloja ihan muuten vaan.

Tällaista tälläkertaa, pian tulee varmaan uutta päivitystä, kun pääsen kuluttelemaan näitä uusia ostoksiani :)

Epäonnistuminen

Tämä pieni kukkaro ottaa kyllä melkoisesti pannuun. Aina ei vain voi mennä kaikki putkeen ja koska osa tämän blogin ideaa on myös kertoa epäonnistumisista niin minäpä kerron.
Tällä kertaa kuva ei todellakaan kerro sitä tuhatta sanaa siitä, että miten pilessä tässä väkerryksessä on asiat.


Vai kuulostaako hyvältä, että kun kukkaron avaa kunnolla, lähtee kulma yhdestä nurkasta kehyksestä irti. Tämä siksi, että tuli ommeltua vähän liian pitkälle tuota reunaa. Niin ja eihän tuo nyt niin pannuun muuten ottaisi, kun ankeahan kukkaro muutenkin on, mutta kun ompelin päälisen käsin. En nimittäin omista nahanompelu neulaa ompelukoneeseeni. Niin ja langan ja sauman rämmäleitä ja tietenkin ekstrana vähän liimaakin pursuaa sisäpuolella kehyksen alta reippaasti. Plääplää ketutiketu...

Lahjus

Sain myöhäisen syntymäpäivälahjan. Koru on muranon lasia ja siitä saadut varat on lahjoitettu huumeidenvastaiseen toimintaan. Koru on mielestäni niin nätti, että päätin pistää sen tänne ihailtavaksi. Sydämen sisällä on kolmiulotteinen oranssi kukka. On se vaan veikeä. Oli kyllä todella vaikea kuvattava, eikä mielestäni pääse ihan oikeuksiinsa tässä kuvassa.


Muranon lasi on muuten kotoisin italialaiselta Muranon saarelta, läheltä venetsiaa :)

Repolainen

Blogeja katsellessani, huomasin jossain blogissa aivan ihanan beigen kettu repolaisen ja pakkohan sellainen oli itselle saada. Piirtelin siis tuon blogin kuvaa mukaillen itselleni kaavat ja tein oman punavalkoisen versioni. Valitettavasti ehdin jo hukata sivun, joten jos joku tietää mistä mallia on otettu niin olisin kiitollinen kommentista kommenttilaatikkoon. Jostain kirjasta sen ketun kaavat muistaakseni oli otettu.


Ongelmia aiheuttivat silmät ja pään kiinnitys muuhun vartaloon. Päädyin lopulta käyttämään mustia helmiä, vaikka tulikin ostettua myös sellaiset ihan silmän näköiset muoviset hmm... jutut.
Pään ja hännän kiinnitin käsin vartaloon ja kaulalle eksyi vihreä koristenauha, peittämään ei niin tyydyttävää työjälkeä.

Koristeeksi päätyy tämä kettu, tuonne raahasin sen retkottamaan yhden sairaan kyljelle, saa varmaan sydärin kun herää ;)


Tässäpä vielä se ainoa ystävänpäiväkortti, jonka vaivauduin itse tekemään (into loppui siihen). Sydämet ja teksti on kierrätetty jostain vanhasta ystävänpäiväkortista, kun päädyin siihen, että saatuja vanhoja kortteja pursuu ihan turhaan joka paikasta. Tein myös yhdet patalaput silloin lahjaksi, mutta kiireessä unohtui se kuvaaminen. Eli laiskotteluksi ei nämä päivät ole menneet, vaikka päivityksiä ei olekaan hetkeen näkynyt. Olen vain keskittynyt haaveilemaan makoisista japanilaisista kankaista, joita aion maasta rontata tuliaisiksi reilun kuukauden kuluttua. Njamnjam

Seuraa blogiani bloglovininlla

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Eipä muuta tällä kertaa

Olen tylsä ja yksitoikkoinen

Ei liene mitenkään yllätys, että tein sitten taas kukkaron. Tällä kertaa ihan ohjeen kanssa, kun ajattelin siitä jotain oppivani. Ja tottahan minä jotain opinkin, sillä olen miettinyt sitä, että
kuinka saisin kukkaroista oikein muhkeita. Ohje oli Suuren Käsityölehden numerossa 11-12, 2007. Ihan orjallisesti en tosin ohjetta noudattanut, sillä lisäsin esimerkiksi myös yläreunaan pienen saumanvaran. Tälläkertaa ohjeen pieni muuntelu onnistuikin oikein mukavasti ja tuloksena oli tilava pikkukukkaro.


Kankaana käytin samaista Dotleaf-kangasta, josta väkersin ennen joulua patalappuja. Tämä kukkaro taitaa saada kaverikseen vielä laukun, tai kentiäs suuremman Dotleaf pussukan, sen verran omaa silmää miellyttävä siitä tuli.


Tässä vielä sama kukkaro toiselta puolelta.

Pöllömpää

Mitä saadaan, kun yhdistetään innostunut väsääjä, anttilan jämälaari ja 1,20€?
No tietenkin tämä aivan jäätävä 1m x 1m (verho?)kangas.

Ei huolta, ei se tuollaiseksi jäänyt. Julmasti pyydystin jo yhden pelokkaan pikku pöllön kotipuustaan. Syntyi siis tällainen kukkaro:



Tähän kukkaroon käytin vuorina valkoista huonekalukangasta, koska pöllökangas oli itsessään niin lötköä, että kukkaro kaipasi mielestäni vähän ryhdikkyyttä.
Aika hypnoottiset silmät, eikö?

On ihan rakastunut

Nimittäin tähän Pian jotain -blogin Twister -pipon ohjeeseen (http://navettakissa.blogspot.com/2009/02/twister-pipon-ohje.html).
Kävi nimittäin niin, että hukkasin piponi jonnekkin Turun rautatieaseman laiturille. Ironista kyllä, mutta noin varttia aikaisemmin olin ostanut lankaa baskeria varten. No baskerista tuli liian iso ja hiukan omituinen (etsii sitä rastapäätä johon sen tunkea). Mutta sitten törmäsin tuohon ohjeeseen. Olen aina ajatellut, että noin mukavan näköisiä pipoja voi tehdä vain virkkaamalla ja minähän en osaa virkata.

Näitä syntyi kaksin kappalein, kun oli heti pakko saada aloittaa ja oli vain valkoista paksua lankaa. Kokeilemalla nimittäin totesin että Novitan Tempo -lanka ei sovellu tuohon malliin, koska sen epätasapaksuinen lanka hävittää kuvion.

musta pipo:
lanka: Navian Passion (http://www.kasityoelisa.fi/)
puikot: 6, kääreessä luki 7, mutta en omista
aloitussilmukoita: 59
valkoinen pipo:
lanka: Novitan Stone (Sokos Wiklund)
puikot: 5
aloitussilmukoita:69

Pipoista tuli aikalailla samankokoiset, valkoinen on hiukan pidempi. Ohjeen oli tehnyt vasenkätinen, mutta hyvin näytti oikeakätisellekin sopivan. Harmi vain, että suunnittelijan kiittäminen lienee turhaa, koska tämä näyttäisi lopettaneen bloggailun. Olen vain niin älyttömän kiitollinen ohjeesta ja iloinen noista tuotoksista.
Musta pipo pääsee heti huomenna käyttöön, valkoisen kohtaloa pitää vielä miettiä.

Pollukkalaukku, äherrystä ja urputusta

Väkersin eilisen ja tämänpäivän aikana vaihteeksi uuden laukun. Idea on omani ja mallikin vaihtui äherryksen aikana muutamaankin otteeseen. En oikein välitä valmiista (ompelu) ohjeista, vaikka välillä sellaisia noudatankin. Niissä menee vain niin helposti jotain pieleen, eikä tuotoksesta sitten tulekkaan niin hienoa kuin piti. Ja jotenkin valmiin ohjeen muuttaminen yleensä epäonnistuu. Omia suunnitelmiaan (jos niitä edes sellaisiksi voi sanoa..) sensijaan on kiva ja helppo muunnella työn edetessä. Noh, saman tekeleen toistaminen saattaisi ainakin minun kaavoistani olla erittäin vaikeaa, kun tälläkin kertaa suurensin laukkua leikkelemällä kankaasta reilusti suuremman palan kuin mitä kaava oli. Lisäksi päätin jo pussukan vuorin ja päälisen ommeltuani, että pussi on liian pallo ja suuaukko liian pieni, joten leikkelin suuaukolta kunnon kaitaleen pois. Onneksi ei ole ammattilaista näkemässä. Käytän muuten leivinpaperia kaavapaperina, erinomaista, sanoisinko :)


Niin tämä laukku; se on erittäin paksua kangasta ja jouduin mm. sangat kiinnittämään käsin. Kulmassa oleva metallinen koriste on H & M :ltä hankittu korvakoru, jonka pari pääsee myös varmasti johonkin tekeleeseen. Laukku on kädessä kannettava, mutta melko iso sellainen (eli ei siis mahdu olkapäälle). Ihanat tulppaanit sain lahjaksi ja piti tänne laittaa, kun ovat niin pirteitä.

Tässä blogin lähes kahden viikon hiljaiselon aikana olen koittanut opettaa itseäni kutomaan sukkia. En siis ole sellaisia aiemmin tehnyt, kun en vain ymmärtänyt ohjeista tuon kantapääosion hienouksia. Inspiraatiota etsiessäni vanhoista käsityölehdistä löysinkin palikkaohjeen kantapään kutomisesta (Suuri Käsityö 6-7, 2006).


Tätä tekelettä katsellessa alkaa väkisinkin nauruhermoja kutkuttaa. Sukkaan tulee toimiva ilmastointi ;) . Tuota tekiessäni opin kyllä paljon uutta kutomisen hienouksista mm. puolipatentin. Niin ja opin myös sen, että ohje kannattaa lukea useampaan kertaan, kun hienosti jälkeenpäin huomaa, että joku tärkeä lause jäi lukematta. Eli työn puolipatentti ei ole ihan oikein tehty ja jotain muutakin on vialla siellä täällä. Tiedän kuitenkin osaavani seuraavalla kerralla korjata suuren osan virheistäni, tuossa en juuri vaivautunut purkamaan. Toisaalta en ihan ymmärtänyt sitä, että miten tuon kantapohjan jälkeen siirrytään tuohon tavalliseen kutomaosioon, siis sitä, että mistä ja miten niitä lisä silmuja olisi pitänyt ronkkia, jotta kantapohja olisi tosiaan kantapohjan kohdalla, eikä melkein kuin osa kantalappua.

Uh, mitä epäselvää urputustusta yllä. Kevennyksenä tuon jälkeen kannattaa katsoa tätä ihan ihanaa neulontaohjekokoelma sivustoa, jonka blogittaja ei tosin ole aikoihin päivitellyt http://tuula.org/ohjeet/ . On varmaan ihan pakko kokeilla jotain tuolta löytyvää ohjetta.

Amaseni ja mummolaukku

Muutama päivä sitten huomasin vihdoin amaryllikseni kukkanuppujen turpoavan. Vihdoin, kiltin 2kk odottelun jälkeen, ihan niinkuin pitikin..no paitsi, että sipuli lojui vähintään kuukauden parvekkeellamme, ennen kuin se pääsi sisälle lämpimään joskus marraskuun puolivälissä. Joulukukaksihan minä sen ostin, mutta laiskuus kävi liiaksi päälle, sillä sehän on äärettömän vaikeaa kaapia multasäkistä hiukan multaa ruukkuun ja iskeä sipula siihen ja kastella (sen pari kertaa). Siis kukaan ei voi tajuta miten vaativa toimenpide se on.
No, mutta eipä tämä kukinta-aika minua haittaa, ei tuo ole edes sellainen ihan perinteinen Ferrari ym. punainen lajike, vaan Charisma, jossa on punaisia täpliä vaalealla pohjalla.
Ja todistusaineistoa röntystä:


Jee...joo...
Ja sitten siihen oikeasti tähän blogiin liittyvään asiaan, eli laukkuihin. Tein tässä kolmen päivän aikana kaksi uutta nyssäkkää. Ensin pienemmän ja sitten suuremman. Koko laukkujen idea perustui siihen, että halusin tehdä pussukoista tavallaan tilavampia, kuin aiemmista. Tein siis laskokset (kiitokset sille, joka kertoi minulle miksi noita taitoksia sanotaan) laukkujen yläosaan. Ensimmäisen, pienemmän version tehtyäni keksin miten saisin hieman siistimmän lopputuloksen ja olihan sitä pakko kokeilla. Ja ihan pakko oli tietenkin tehdä lähes samanlainen nyssäkkä kuin pienemmästä, vaikka jo pienemmän kohdalla tiesin, etten moista mummolaukkua tulisi ikinä käyttämään. Mutta kun oli vaan niin mukava värkkäillä, ja onhan ne ihan söpöjä.


Laukkujen hihnat on muuten tehty Seppälästä ostamastani korusta, jonka ostin vartavasten hajottaakseni sen pussukoita varten. Korussa oli noita ketjua enemmänkin. Harmikseni haisevat kyllä todella paljon metallille ja käsiinkin jää inhottava haju. Noh, voihan nuo vaihtaa jos huvittaa.


Joo, tässäpä pari nyssäkkää kaapin perukoille pölyttymään..mitäköhän seuraavaksi, sukan vilvoittajat vai??

Sukkakukkaro

Viimeviikonloppuna helsingissä kierrellessäni törmäsin Forumissa olevassa tilpehöörikaupassa (jossa myydään kaikkea kivaa, kuten magneetteja, kortteja ja pikkupussukoita) lapsen sukista tehtyihin kukkaroihin. Ikäväkseni en löytänyt kyllin pieniä kukkaronkehyksiä, joten käytin hieman liian suuria kehyksiä. Olisinhan toki voinut hankkia suuremmat sukat, mutta käytännöllisyys ja söpöys olisivat kärsineet.


Mitä tuollaisella sitten tekee? Noh, sinne voi survoa vaikka avaimet tai korun matkasäilöön tai voihan sitä käyttää ihan kukkarokukkarona tai jtn. Koska kukkaron teko oli erittäin helppoa ajattelin jakaa tämän ohjeen tänne vahingossa eksyvien kanssa. (Pahoitteluni, osa kuvista on melko sumeita.)

Ohje:



1. Tarvitset kukkaroon pienen lasten sukan ja kukkaronkehyksen, joka on mielellään mahdollisimman saman levyinen kuin sukka. Tarvitset myös liimaa, joka soveltuu metallin ja kankaan kiinnitykseen (itse käytin kontaktiliimaa), sekä pihdit (pihdeissä on oltava syvennykset, jotta kehyksen alareunan painaminen onnistuu litistämättä yläreunaa) kukkarokehyksen kiinnittämiseen.








2. Jos haluat, leikkaa sukka lyhyemmäksi












3. Leikkaa sukkaan hieman kukkaronkehyksen suljettua sivureunaa pitemmät halkiot. Siksakkaa reunat, jotta sukka ei purkaannu.










4. Kiinnitä sukka kehykseen, ensin toinen reuna ja sitten toinen. (Liimaa reuna kehykseen, anna kuivua ja litistä sitten kehyksen reuna; toista sama toiselle puolelle). Muista käyttää paksua nahanpalaa tai jotakin muuta kehyksen ja pihtien välillä, jotta kehys ei naarmuunnu.




5. Ompele sukka kiinni kehyksessä olevaan reunaan (tämän vaiheen voit skipata, jos kiinnitykselle ei ole tarvetta, oma kehykseni oli senverran liian iso, että koin kiinnityksen tarpeelliseksi)










6. Tsädää, ja sinulla on mahtavan turh...tarpeellinen soma sukkakukkaro :D

Norsutauti

Melkein unohtui esitellä Einari elefantti (kun en itse ottanut tätä kuvaa). Einari on nykyaikainen norsu, joka ei kaihda koristautumista...köhköh. Eli siis tämä oli joululahja eräälle ystävälleni, joka nimesi norsun jo ennen sen valmistumista. Mitä sitä turhia hyvää nimeä vaihtamaan ;)


Mjoo, norsutauti on aika vakavaa laatua ja täytyy varmaan itsellekkin vielä tehdä onnistunut norsu. Seuraavaksi luvassa on kuitenkin sukkakukkaro :)

Taas yksi norsu ja jtn muutakin

Tässä vielä lisää näitä joululahjatekeleitä, joista lupailin päivitellä lisää.
Tein siis pikkusiskolle norsun, joka on siis samasta kaavasta, kuin edellinen. Tämä on vain huomattavasti suurempi versio. Edellisestä viisastuneena suurensin kärsää, jotta ei tulisi toista reppanaa. Noh, kostutusta, kirosanoja ja repimistä tosin vaadittiin tälläkin kertaa. Kangas on jotain huonekalukangasta, joka vaati mielestäni vähän piristystä, joten kiinnitin korvaan huopasydämen ja jalkaan koristenauhaa.


Lisäksi pakettiin eksyi pikkupussukka, jossa on jotain Eurokankaan Portobello -raitakangasta ja Sinooperista hankkimaani tildauskangasta. Pussukasta tulikin mieleeni, että sain joululahjaksi läjän kukkaron kehyksiä, joita kävin tänään ostamassa lisää Helsingin Hobby Pointista (http://www.hobbypoint.fi/sivu.php). Eli lisää nyssyköitä on taatusti tulossa.



pS. Nuo geishat söin kyllä ihan itse ;D